Enpä minä muistanut kun nämäkin hääkakut lupasin tehdä, millaista on, kun mökissä asustaa pikkuruinen Villi. Pikkumies, joka taaperokärryllään huristelee ympäri taloa ja parkuu kun seinä ei siirry edestä. En minä muistanut miten vikkelästi pienet kädet poimivat kaiken suuhunsa. En muistanut miten täystyöllistetty on kun työnantaja on noin pieni.
Ilman miestäni en olisi näistä(kään) selvinnyt, etenkään, liekö stressin ansioita, kun sattui jälleen migreenikohtaus kakutekopäivälle.
Kakkuihin toivottiin fuksian-värisiä liljoja. Värimallina toimi kankaanpalanen. Keväällä jo värjäilin mallipaloja sokerimassasta ja marsipaanista. Morsian valitsi sitten niistä tällaisen tummahkon pinkin. Kukkiin toivottiin lisäksi paaaaljon kimalletta.
Kakuissa vaalea normikakkupohja ja täytteenä mansikkaa ja valkosuklaamoussea extrasuklaalla. Päällä itsetehty vaahtokarkkimassa, joka ei todellakaan ole mitenkään ihanteellinen massa näillä keleillä. Toiseksi suurimpaan kakkuun tulikin melkoisia kraatereita, joita ei sitten millään saanut edes peiteltyä. :(
Kakkukoristeeksi haluttiin samanlainen hääpari kuin Kielo-hääkakkuihin. Ei mikään helppo tehtävä nyt kun ilmankosteus on näin korkella. Monen monta versiota tein ja aina ne nuokahtivat. Tämäkin kakun päälle tullut versio on kallistunut, mutta kelpasi tilaajalle, vaikka itse olin sen jo vinttaamassa roskakoriin.
Kakkuja oli yhteensä 5. Nämä alla olevat 4 ja sitten tuo ylin pikkukakku.
Voi kunpa tulisi jo syksy, lempivuodenaikani, sen ihanat viileät kuulaat päivät. Kyllä kesän lämpöä on jo "nautittu" riittävästi...
