Kakut jouluenkelille

Välillä elämä pysäyttää rajustikin... Meidän perheen ja koko suvun elämä seisahtui kylmänä joulukuun iltapäivänä, kun enkelit noutivat rakkaan pikkusiskoni sairaalan vuoteelta ikijouluun. Vielä edellisenä iltana pikkusisko juhli pikkujoulua rakkaiden ystävien ympäröimänä. Miten elämä voikaan päättyä näin yllättäen ja nopeasti? 

(Kuvat kännykän kameralla)

Viime viikon perjantaina saattelimme rakkaamme viimeiselle matkalle lähimpien kesken. Teimme tarjottavat itse ja minä halusin tehdä juhlaan kakut. Kakuissa peruskakkupohja ja täytteenä kinuskimoussea ja kotimaisia vadelmia.

"Vaan ylitse kaikkien kyynelten, 

tuhat muistoa meitä lohduttaa.

Ne tallessa päivien menneiden, 

tuhat muistoa kultaakin kalliimpaa."

Pin It now!

Pin It now!

Tähtipullia

Olen joululeivonnaisissa perinteiden kannattaja. Monenmoista on tullut kokeiltua, mutta aina palaan tuttujen makujen äärelle, lapsuuden joulun makumuistoihin. Ehdottomat suosikkini on pulla ja piparkakut. Tähtipullissa nämä molemmat herkut yhdistyvät herkullisella tavalla.

Pin It now!

Koristeltuja pipareita

Jotain joulujuttuja sentää meilläkin on tehty. Yhtenä iltana istahdettiin lasten kanssa keittiön pöydän ääreen. Muksut koristeli omia piparimökkejä ja minä muutaman tavallisen piparin. Nämä sydämet ajattelin laittaa keittiön ikkunaan roikkumaan.

Kuusia tuli koristeltua monenlaisella kuvioinnilla, mutta nämä ylläolevat on mun suosikkeja.

Tänään vielä leivotaan joulupullaa, muutahan sitä ei tarvikaan. ;)


Pin It now!

Pippersmökki 2014

Pakkohan se on pippersmökki tehdä, ainakin lasten mielestä ihan pakko... Mansikkamäestä löytyi sopivan simppelit kaavat ja niiden mukaan syntyi tämänvuotinen piparitalo. Aumakatto antaa talolle kivasti ilmettä, muttei juurikaan vaikeuta kokoamista. Ihan extempore liimasin pikkuiset piparikukkaset katon koristukseksi. Lasten mielestä äitillä meni vähän överiksi.

Kovin laiskanlaisesti leivotaan tänä jouluna, vain sellaisia leipomuksia joista tulee hyvä mieli. Stressiä ei niistä oteta, sitäkun riittää muutenkin. ;)


Pin It now!

Viinerit arjen juhlaan

Yksi huonoimmin toteutetuista leluista lienee lasten Muumi-tietokone. No, voihan sen avulla oppia kirjaimia yms, mutta miksi ihmeessä sinne on pitänyt jättää niin surkeasti suomennettuja sanoja? Meidän nuorimmainen on ainakin välillä aivan ihmeissään, että miksi housut onkin farmarit tai viineri wienerleipä.

Jotain hyötyä siitäkin raakkineesta, kun muutama päivä sitten sitä kuunnellessa sain innostuksen viinereiden leipomiseen. Netistä kaivelin helpon ohjeen ja aloin leipomaan.

Helpot viinerit  (n. 24kpl)

200g voita
8 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
3 dl kylmää maitoa
25g hiivaa

täyte:
1 prk paistonkestävää omenahilloa
1 dl vaniljakreemijauhetta

voiteluun muna

Nypi pehmeä voi ja vehnäjauhot keskenään murumaiseksi seokseksi. Liuota kylmään maitoon hiiva ja sokeri. Lisää maitoseos taikinaan ja vaivaa tasaiseksi.

Kauli taikina levyksi. Taita levy pituussuunnassa kahtia ja leikkaa 24 suikaleeseen. Kieri suikaleet kierteille ja pyöräytä kerälle.

Kohota 2 tuntia. Valmista sillä aikaa vaniljakreemi. Voitele kohonneet viinerit munalla. Paina keskelle monttu täytteille. Pursota täytteet koloon ja paista 225 asteessa n. 12 - 15 minuuttia.

Oikeista viinereistä en kovinkaan tykkää, mutta nämä oli kyllä hyviä. Tulee varmast leivottua toistekin. Näiden avulla jaksaa taas hetken kuunnella vaikka muumi-tietokonettakin...  ;)

Pin It now!

2-v kakku

Marraskuu alkaa olla taaplattu ja joulukuu kolkuttelee jo ovella. Kylläpä joulun valo ja lämpö tuokin kaivattua piristystä syksyn harmauteen. Uskomattomalta tuntuu ajatella, että vain muutama viikko ja ollaan jo kevään puolella!

Syksyn aikana on tullut muutamia kakkujakin tehtyä, mutta blogiin saakka niitä ei näköjään saa sitten millään.

Lokakuussa tein pienelle 2-vuotiaalle koirafanille synttärikakun. Yksinkertaisen ja suloisen koristelun idoi synttärisankarin äiti. Kakussa vaalea voikakkupohja ja täytteenä valkosuklaa ja mustikkamousset.

Myöhästyneet onnittelut 2-vuotiaalle!

Pin It now!

Liity sankareiden joukkoon!

Kuten jotkut blogin aktiivisista lukijoista on aiemmista postauksista lukenut, mieheni sairastaa pahalaatuista plasmasolusyöpää, myeloomaa. Ainoa parantava hoito mieheni sairauteen ja moneen muuhun syöpään on veren kantasolusiirto. Kantasolusiirteellä pyritään korvaamaan syöpäpotilaan pahalaatuiset solut terveillä kantasoluilla.

Monille potilaille ei löydy  kudostyypiltään sopivaa luovuttajaa omista sisaruksilta, jolloin auttajaa etsitään kansainvälisestä rekisteristä. Veripalvelu ylläpitää Suomen Kantasolurekisteriä, jossa on sellaisten vapaaehtoisten henkilöiden tiedot, jotka ovat luvanneet luovuttaa kantasoluja niitä tarvitseville potilaille.

Mieheni kuuluu siihen onnelliseen ryhmään, jolle luovuttaja löytyy nykyisestä rekisteristä. (Mikäli kaikki menee kuten on suunniteltu hänelle tehdään kantasolusiirto Hyksissä lähikuukausien aikana.) Sydänlämpöinen kiitos jo etukäteen sinulle tuntematon Sankari! Monta on myös niitä, joille sopivaa luovuttajaa ei löydy rekisterissä olevista luovuttajista.

Vetoankin teihin alle 40-vuotiaisiin blogini lukijoihin. Käy testaamassa sovitko luovuttajaksi ja liity Sankareiden joukkoon! Tiedä vaikka juuri sinun kantasoluillasi voitaisiin pelastaa joku vakavaa sairautta sairastava ihminen!

Testaa sovitko luovuttajaksi: TÄÄLLÄ

(Piikkikammoisille tiedoksi: Rekisteiin liittymistä varten tarvitaan vain sylkinäyte.)

Suomen rekisterissä on 25000 vapaaehtoista, joista 2/3 on naisia. Etenkin nuoria miehiä kaivattaisiin lisää. Uskon, että Suomessa on paljon enemmän auttamishaluisia ihmisiä, mutta tietoa tarvittaisiin lisää. Vetoankin samalla sinuun bloggaaja: Tee hyvä teko ja jaa blogissasi tietoa kantasolurekisteristä.


Pin It now!